Sivuluisuja kujaraiteilla

Rakkaus

Rakkausrunot kuuluvat tämän avainsanan alle. Mukana saattaa olla rakkauden lieveilmiöt sekä viihdekäyttö.


Niin kauan olen palvonut,
nyt katsot alaviistoon.
On kiiltokuvasi siis hajonnut,
me heräsimme pistoon.


Vain lempeät sanani suusta
laulavat vaikeita sinusta.
– Jos viereeni nyt jäät,
isoksi kasvat, sulatat jäät.


Niin epäkypsä olet ollut;
olet tosi, tosi, tosi epätäydellinen.
Välillä olen haavoja nuollut,
tosin koskaan yksin jäänyt en.

Eivät lannista pikantteina löydetyt särmät,
ne timanttina sinussa telmii.
Tusinatavarasta erotut, kyllä pärjäät,
kun et sattunut olemaan helmi.

Saman seinän kaksi eri puolta:
me voimme kantaa yhdessä.
Sinä – fasadi, minä se sisin.
Tuen takaa, pidän sinusta huolta.

Vaikka olisit kuinka meikitön
ja hiuksissasi olisi pesä,
kruunusi jalokivi on
tuo hymysi kaiken muun edessä.

Jos siitä ottaisi millinkin pois,
olisiko se enää sama hymy?
Parasta ei toiseksi parhaalla laimenneta,
eikä sen menetykseen vain tyydy.

Vaikka olisit kuinka väsynyt,
mutta antaisit hymyn merkin,
auttaisin sinua pontevammin,
vitutukseni kestäisin, senkin.

Ovat fasaadeista monetkin lasia,
sinulla on nurkassa talon kivi:
kruunuja on myös monenlaisia,
harvassa on jalokivi.

Miksei nuori viini enää maistu?
Siinä ovat samat hedelmät.

Jonotat pidättyväistä bukeeta,
etkä osaa väistää, edetä et.

Sinetöit suukoilla silmäkulmansa,
tallennetuksi varauksesi saat.

Siten numeronsa seurassa vain odotat.

Mitään et saavuta, tuskin mitään menetät.