Tulosta

Niin kauan olen palvonut,
nyt katsot alaviistoon.
On kiiltokuvasi siis hajonnut,
me heräsimme pistoon.


Vain lempeät sanani suusta
laulavat vaikeita sinusta.
– Jos viereeni nyt jäät,
isoksi kasvat, sulatat jäät.


Niin epäkypsä olet ollut;
olet tosi, tosi, tosi epätäydellinen.
Välillä olen haavoja nuollut,
tosin koskaan yksin jäänyt en.

Eivät lannista pikantteina löydetyt särmät,
ne timanttina sinussa telmii.
Tusinatavarasta erotut, kyllä pärjäät,
kun et sattunut olemaan helmi.

Saman seinän kaksi eri puolta:
me voimme kantaa yhdessä.
Sinä – fasadi, minä se sisin.
Tuen takaa, pidän sinusta huolta.