Sivuluisuja kujaraiteilla

Rakkaus

Rakkausrunot kuuluvat tämän avainsanan alle. Mukana saattaa olla rakkauden lieveilmiöt sekä viihdekäyttö.


Jäätyneet suudelmat ovat jääneet,
kiiltävinä loistavat muistissa.
Ihmiset ovat haluamansa saaneet,
silti tavata voi, vaikka mustissa.

Tuota kiiltoa olen joskus rakastanut,
sitä ei vain kadoteta muiden joukkoon.
Noita silmiä olen joskus tuijottanut,
vaikka uurteita lisää alle tullut on.

Lempeät silmät, uteliaat katseet,
toisten vieraiden risteävät askeleet.
Suudelmat ovat jäädä saaneet,
elämät kuitenkin taas törmänneet.

Näin risteyksessä, keskellä juhlaa
liikutamme huulia, ylitämme vuosia.
Aika kultaamistakin suosii, mutta
se, joka ei elä, se sitä tuhlaa.


Olit minulle aurinko,
kiersit ympäri maata.

Päivämme kanssasi saatoin,
aamulla noustiin taas.

Olisipa minussa miestä
katkaista siteet nuo,
unohtaa numero,

tyhjentää muisti
kuin puhelimesta,
kadottaa hymysi auringon.

Kunpa olisi voimia
nousta ylemmäs,
nähdä kiertolaisesi kaikki.

Olla ajelehtimatta,
luoda oma rata.

Olla kuvittelematta
kiertäväsi ympäri maata.


Jokainen askel kauemmas
tekee elämästäsi valheen.
Silti tunnet sisimmässäsi
pakolliseksi tämänkin vaiheen.

Menomatkalla Fiksulaan
olet jättänyt kaiken taaksesi.
Rakkautesi veit pesulaan;
jätit, etkä pukenut päällesi.

Mukana tuoksu tarttunut,
kuin unelman häivähdys.
Se ei toteutunut,
kun et antanut —
järkesi välähdys.

Hukutit toisen kyyneliin,
koska se on oikein.
Hän tahtoi lähteä niin,
mutta esteenä oli
moraalisi korkein.

Niinpä saat kulkea yksin
unelman häivähdys hiuksissa.
Jokainen löydetty harmaa hius
on uusi päiväsi eksyksissä.

Olet järkevyyden huipulla
joka päivä oikeassa,
mikä ei lämmitä.

Kipuun nukahdat,
tuskaan olet heräämässä.