Sivuluisuja kujaraiteilla

Elämä

Tähän kategoriaan sisältyvät runot, joissa pohditaan elämän laatua, missiota ja irrallisuutta. Ajatuksena on, että myös väärä elämä on todellista.


Yksi toista tukeva;
kuin kaksi köynnöstä
syleilyssä.

Mikään myrsky tuleva
ei voi meitä erottaa.
Yhdessä voi kaatua,
toisen syliin nukahtaa.

Lehdet voivat kuivua,
mutta kämmentemme juuret
eivät irrota,
ettet yksin putoa

  milloinkaan.


Kaikki sattuu,
paljon unohtuu.
Aika menee,
eikä tuu.

Paljon vettä,
pyörteet syvät.
Palot pienet, että suuret
taakse jättäytyvät.

Ylös,
lentää;
noustaa maasta:
Feeniks
   on kuoriutumassa!


Murheiden suma,
niiden sumea määrä;
katse huomiseen suntaa
vailla tarkkaa päämäärää.

Aamusta iltaan,
elämää odottamassa.
Toivo luo sillan
ja oot marssimassa.

Matka käy,
matka käy jouhevasti.
Mitähän maksaa,
kun ei päämäärää näy?

Kulkua tehostamalla
voisi päästää nopeammin
sinne,
jolloin kaikki on paremmin.

Pysäkin ohitse,
ei saa hidastella!
Maisemia ihastellaan
kylläkin myöhemmin.

Mutkainen tie
käy mutkattomaksi.
Edessä viel'
on suoritus, kaksi.

Matka käy,
matka käy jouhevasti.
Mitähän maksaa,
kun ei päämäärää näy?

Elämän verran
takana kilometrejä;
edestä umpikujan
kohtaa vain kerran.

Hitaasti havaitset,
että loppumetreille kesti
tajuta:

tuo on viimeinen pysäkki,
jossa lukee;
Elämä on prosessi.