Sivuluisuja kujaraiteilla

Elämä

Tähän kategoriaan sisältyvät runot, joissa pohditaan elämän laatua, missiota ja irrallisuutta. Ajatuksena on, että myös väärä elämä on todellista.


Älä livu minulta pois,
itke vaan, vaikka nauroit äsken.
Käsi kädessä askeleet
eivät pysähdy matkan kesken.

Värit sinulle osoitan,
tuuli saa kuivattaa pisaroita;
se kuuluu takissa tyhjässä:
kun tahto on hilja, se soittaa.

Älä livu minulta pois,
me löydetään elämänhalusi näyte.
Jos jotenkin puhaltaa vois',
niin halulla puhaltaisin sut täyteen.

Kerran kadonnut löydetään;
otat päiväsi vastaan.
Sinua tarvitaan
keskellä tietäsi raskaan.


Huono hetki,
huono elämä.
Väärä katse,
väärä valinta.

Minä hymyilin estoitta
ja he valittivat hetkeä väärää.
En halunnut pahoittaa,
enkä jaksanut hymyillä.

Negatiivisuuden voima
hymyn helposti latistaa.
En hymyä ulos enää voinut
väkisin kakistaa.

Siispä hymyttä kuljin
toivoen parempaa elämää.
Elämää lyhyttä
ilman takaisinkelausta.


Uinuvat suloiset unelmat
jäädäkseen taakse,
lipuvat iloiset tunnelmat.

Eivät tunnu tilastot jotkut
ollakseen vieraita, hylkivät.
Vain todelliset huolet koskettavat.

Matkattu on jo monesti,
jotta lapseni jäisi henkiin.
luotani suoraan Helsinkiin:

tämä on rakkaustesti.

Kyyneleet varovaiset
ehkä toivoa karkottavat,
mutta ilmankin taistelevat naiset.

Poissa ovat siis unelmat;
niin kuin viimeiset hetket
ohi kiitävät maisemat.

Tähän taitavat loppua nämä retket.

Kamppaileva vielä,
makaa turvaistuimessa elämä:
vain maksalla elää — jos on tarjota.

McDonaldsin talossa yö:
tutussa valossa katselen ikkunasta,
kun muualla aika lastani syö.

Se repii ja uuvuttaa, eikä kysymyksiini vastaa.

Ikkunan ruudussa jo sarastaa;
seuraan sammuvaa tähteä,
enkä löydä vastausta.

Aamu on vaatimatta mielikuvitusta.
Kukaan ei välitä pelastaa.
Ei epäilystä.

Sairaalassa kyynel hiljaa tipahtaa.

– Heippa, Miini.
Jos äiti sallii koneen sammuttaa,
niin pitääkö vauva letkuistaan kiinni?

Kanssasurijan armo,
se poissaolollaan loistaa;
muualla multaan kätketään elämän ainekset.

Sitä pysty ymmärtämään et.
Kuolemaa ei olisi tarvittu toistaa.