Sivuluisuja kujaraiteilla

Elämä

Tähän kategoriaan sisältyvät runot, joissa pohditaan elämän laatua, missiota ja irrallisuutta. Ajatuksena on, että myös väärä elämä on todellista.


Eskapistit kadulla,
eskapistit ruuhkassa,
eskapistit yhdellä,
eskapistit kahdella,

eskapistit!

Kahdeksan, kahdeksan, kahdeksan;
kolmannes kärsimystä.
Ei tule vastauksia,
jos ei ole kysymystä.

Eskapistit jonossa,
eskapistit tanssirivissä;
eskapismia vuorossa,
Eskoa piristää.

Kahdeksan, kahdeksan, kahdeksan;
neljä plus neljä.
Askeleet rytmitettynä
pakenevat taas elämää.

Kuinka tulla löydetyksi,
jos on hukassa aina?
Tuo ihminen yksi.


Huom! Tälle runolle on selityssivu. Lue kryptauksen purku!


Pellillä vuoratut seinät,
kännisten oodit elämälle.
Elämän ilot ja surut,
kattoani naidaan taas hajalle.

Krääsätaso ja elämän laatu;
naitetut serkukset paneskelee.
Taas joku velkoihin kaatuu
ja ymmärrystäni anelee.

Missä olet, jos kutsuisin sinut?
Missä olette kaikki muut?
Tahdon iloa jakaa, kastella suut,
tahdon huuhdella kaikki ne surut.

Jokainen omansa ajelee,
ilta on liikkeellä viisarin tarkasti;
tarttuvat kynnet elämään hartaasti,
sade asfaltin valoja kastelee.


Pieni jänönen makaa nurmikolla,
vieressä toinen pala.
Varis pomppii iloisesti ympäri;
silmäruokaa!

Kun naturalistista kuvaa maalaa,
kaikki vain huokaa.

Kun naturalismin peittää,
jokin puuttuu.

Mausteita ruutuun!