Sivuluisuja kujaraiteilla

Elämä

Tähän kategoriaan sisältyvät runot, joissa pohditaan elämän laatua, missiota ja irrallisuutta. Ajatuksena on, että myös väärä elämä on todellista.


Hän seurasi tähteä koko elämänsä
koskaan sitä kiinni saamatta;
katse aina vain taivaassa,
mieli päivittäin maassa.

Päältä katsottuna reitti muistutti ympyrää,
vierestä nähtynä janan rataa.
Kodin ja työn välinen ura
oli aina vain vierasta maata.

Elämä on niin lyhyt lottoamiseen:
onnetar tulee, onnetar pettää...
Vuodet hartaaseen unelmaan viimeiseen
kenellä on varaa heittää?


Yhä ja yhä useammin
varjot minua koskettavat
ja niin paljon harvemmin
hymyni sydämiin osuvat.

Väsynyt sieluni luovuttaa,
korpit ylhäällä liitävät.
En tahtoisi masentaa,
mutta tulevat ajat ikävät.

Olen kerta kaikkiaan väsynyt,
hyvä minussa kutistuu.
Se raja on tullut nyt:
välinpitämättömyydelle alistun.

Tässähän minä seison, saatana;
ottakaa, repikää minut.
Seison tekojeni takana.
Olen elänyt, olen antanut.