Sivuluisuja kujaraiteilla

Työ

Runoja työstä ja työelämästä. Jos olet etsimässä nyt kuumeisesti onnitteluvärssyä, käytä harkintaasi.


Minä tahdoin kuulla itseäni;
lähdin kauemmas pois.
Laitoin oven kiinni
ja seinään vain tuijotin.

Minä itselleni selitin,
että aikaani pilkkoa vois’,
mutta ajatusta niin inhosin,
koska takaisin palaisin.

Minä seinää vain katselin,
maaten levolla hahmotin
kelloa.
Se virtaa jostakin aneli,
pysyä ajassa tahtoi niin
vailla eloa.

Minä itseäni armahdin,
annoin kellon hidastaa.
Täällä se on yhdentekevää,
aikatauluni takana.

Laitoin silmäni kiinni maaten olalla,
hymyilin huomiselle;
olin lomalla.


Petaamista, ei demokratiaa;
ei päätä, vaan kyynärpää.
Piru vieköön psykopatiaa:
firmaa syödään sisältä.

Lähteneet ovat pakoon
kaikki rohkeat, pelokkaat jäivät.
Vajoaa nyt maan rakoon
firma ja sen loistavat päivät.

Maleksii nurkissa loisia,
ilma on seisahtunut.
Liian moni on viis veisannut
syyttäen kaikesta toisia.

Mistä löytyisi johtaja,
joka saapuisi kohta ja…
johtaisi?

Uhoa jos en, totuuden haukun —
tuhoaminen on uuden alku.


Tunteiden osoitus
keskellä hiljaista väkeä.

Ei riko impulsiivisuus
arkkiaamua tärkeää.

Ollaan osa konttoria.
Myrkytetyt otsat eivät kohoa,
osoittavat kontrollia.

Asiat otetaan vastaan
ilman tunteita suuria.

Olen ainoastaan ihminen,
ainoa ilman lääkekuuria.

Ulkoistettuna pysyvät kustannukset yhteiskunnalle
ja puristetut valittavat vain tilauksiaan luureille.

On hävinnyt ihminen,
on hävinnyt ihmisten apu.

Jos olet tyytyämätön —
ota tabu.