Sivuluisuja kujaraiteilla

Missio

Olipa se unelman ja moraalin summa tai ei, missio teemansa ansaitsee. Itselleni missio on pyrkimyksen värjäämänä.


Minulla ei ole autoa,
mutten ole turisti.
Uskon asioihin,
vaikka puuttuu kaulasta risti.

Tiedän mistä pidän,
mutten oo ehdoton:
viivan alle jäävä,
se tuo tuomion.

Voin olla päättänyt,
voin olla varma;
oppinut olen:
vielä ympyröi harmaa.

Pilvessä pyörrän aiemmat sanani monet,
kun sittenkin joku jotakin kekooni tuonee.

Lausua voi
                vaikka mitäkin roskaa,
mutta jos elänkin nyt
sanomattani "koskaan"?

Aamuisin pukeudun,
avaan verhot.
Käynnistän tutun rutiinin;
pistän muita, koska pelkään.

Hyökkäys on puolustukselle lähisukua:
olen liian herkkä
kohtaamaan maailman
ilman sarkasmipukua.

Aamuisin pukeudun,
avaan verhot.
Johonkin sotkeudun,
haukun kehon.

Ei tunnu enää hyvältä,
olenko kasvanut ulos?
Kaivan itseäni syvältä
pärjätäkseni ilman sarkasmipukua.


Hän pääsi loistamaan vain pimeydessä
tai ainakin muut varmaan kokivat sen näin.

Harva vain tajusi hänen erottavan
harmaan eri sävyjä varjostaan.

Pojan tulevaisuus oli vasta edessä,
kun tajusi muiden jo kuihtuvan.

Kirkkaassa valossa villitkin sävyt
himmenevät joukossa ensimmäisten.

Joku vaan kirjoittaa tulevaisuutensa
värillä mustalla, olen nähnyt sen.