Lue rakkausrunot yhdeltä sivulta! Täältä löytyy rakkausrunoja juuri tästä aihepiiristä kiinnostuneille. Osa runoista on julkaistu kirjassani Sivuluisuja kujaraiteilla. Kirjassa käsitellään muitakin aiheita, mutta minusta tuntui luontevalta laittaa rakkaudesta kertovat runot tänne omaan listaansa.
Naapuriini rakastuin
Askelten kaiut
kuuluvat sisään
sydämeni tahtiin.
Tahdon kuulla taas.
Hän on ainut,
joka tuo ikävän,
vaikka äsken nähtiin.
Olimme hississä vierekkäin.
Sormieni päät
koskivat kevyesti.
Hän punastui, minä näin.
Miehensä rinnallaan.
Askelten kaiut
tulvivat sisään,
kun hän lähti.
Mikään ei ollut ennallaan.
Toinen
Nainen
miehen rinnalla
ajatteli toista.
Viinin lailla
kypsyttelyä
kävi aikamoista.
Sitten humaltui.
Sitä käsittelyä
tahtoi lisää;
toista, kolmattakin...
Toista janos niin.
Loistaa nainen kirkkaammin,
äiti ainainen.
Salaa elää
rohkeammin, vapaammin.
Tänään täällä vielä,
huomennako
toisen luona, siellä?
Oma pala irtaantui,
miehestänsä
vieraantui.
Yksi voi vain olla
kyllin rakas;
humalainen innostus
palaa takas.
Syyllisyys
ei paloa voi estä,
rinta nousee...
Kauan salailua
ei voi kestää.
Kesänäkymät
Kesäkaupungin asukkaat
kuumana päivänä
viettelevästi niin kiiltävät.
Auringon uuvuttamat
pakenevat sisään
taloon,
josta äsken näkyivät.
Verhon liikkeet paljastavat
minut raukeana ikkunassa.
Ilman suojaa näkyvät pakarat,
jotka yllättäen
suukoillasi heräämään saat.
Leviävä tunne valtaa:
se viestii tulevasta,
tiedän syyn.
En malta ottaa vastaan
telttani lempeään syleilyyn.
Dopamiinisade
Jokainen kosketus leviää hyvään,
dopamiinilla kastelee ruumista.
Hymyt vakavoituivat katseeseen syvään
tahtoen lisää vain kosketusta.
Kädet janoavat hellyyttä,
ilman esteitä liukuvat iholla.
Hetki täynnä pysyvyyttä sallii kiireettä aistia,
vain olla.
Täytyy olla onnekaskin,
löytää, ottaa selvää, eikä menettää,
kiireessä kun usein riittää
pikapala onnea.
Vieressäsi
Minun on nyt niin hyvä olla
katseesi rakastavan alla,
niin kuin lämmittävän auringon,
säteesi lempeät kaikkialla.
Vieressäsi onnellinen oon.
Taas
Ja sinä taas jätät minut,
kun tarvitsen sinua eniten;
sinua ja apuasi.
Mitä teen?
Pitkämielisyyteni venyy ääriasentoon
ja siitä tuskasta huutaa tahdon.
Niin julmaa
tämä on.
Ei enää kyyneliä, eikä laulua,
ei rakkautta, eikä naurua.
On vain tyhjä metsä —
eikä vastakaikua.
Uskoni ylipapitar
Vartalosi on temppeli
rakkauteni epäonnisen.
Sisään et päästänyt,
portailla rukoilen.
Alas tullessasi
tärisevin sormin
hyväilen kasvojasi
viimeisin voimin.
Rakastettuni!
Henkeä pidätellen
avaan suuni ja...
lasiseinään törmäilen.
Paras puolesi
Kun katsoit häntä
ja käänsit minulle perseesi
hyvää tarkoittanut et.
En korottanut ääntä.
Ajattelin: mene itseesi,
mitä kuvittelet?
Silti vieläkin hymyilen
tänäkin päivänä,
kun takamustasi muistelen.
Edelleen äimänä.
Lue lisää runoja elämästä tai kuuntele lausuttuja runoja!
