Pellillä vuoratut seinät,
kännisten oodit elämälle.
Elämän ilot ja surut,
kattoani naidaan taas hajalle.
Krääsätaso ja elämän laatu;
naitetut serkukset paneskelee.
Taas joku velkoihin kaatuu
ja ymmärrystäni anelee.
Missä olet, jos kutsuisin sinut?
Missä olette kaikki muut?
Tahdon iloa jakaa, kastella suut,
tahdon huuhdella kaikki ne surut.
Jokainen omansa ajelee,
ilta on liikkeellä viisarin tarkasti;
tarttuvat kynnet elämään hartaasti,
sade asfaltin valoja kastelee.