Minä tahdoin kuulla itseäni;
lähdin kauemmas pois.
Laitoin oven kiinni
ja seinään vain tuijotin.
Minä itselleni selitin,
että aikaani pilkkoa vois’,
mutta ajatusta niin inhosin,
koska takaisin palaisin.
Minä seinää vain katselin,
maaten levolla hahmotin
kelloa.
Se virtaa jostakin aneli,
pysyä ajassa tahtoi niin
vailla eloa.
Minä itseäni armahdin,
annoin kellon hidastaa.
Täällä se on yhdentekevää,
aikatauluni takana.
Laitoin silmäni kiinni maaten olalla,
hymyilin huomiselle;
olin lomalla.