Mukavaa kesää kaikille!

Kesälomani alettua pysähdyin minulle tyypilliseen tapaan pohtimaan lomani joutilaisuuden ja lomasuoritusten kauhutasapainoa. Kyse on lähinnä siitä, että tahtoisi jättää kesästä joitakin muistoja (joita ei työkaudella edes voi saada) ja toisaalta levätä sanan oikeassa merkityksessä. Tämä tarkoittaa taas aikatauluttomuutta ja mukavia paikkoja, joissa myös mieli lepää.

Törmättyäni Facebookin "tapahtumaan" PYSÄHDY mieleeni tuli eräs tänä talvena kirjoittamani runo. Jos et ole kovin suorituskeskeinen henkilö, saatat pitää siitä. Ole hyvä!

Mitähän maksaa?

Murheiden suma,
niiden sumea määrä;
katse huomiseen suntaa
vailla tarkkaa päämäärää.

Aamusta iltaan,
elämää odottamassa.
Toivo luo sillan
ja oot marssimassa.

Matka käy,
matka käy jouhevasti.
Mitähän maksaa,
kun ei päämäärää näy?

Kulkua tehostamalla
voisi päästää nopeammin
sinne,
jolloin kaikki on paremmin.

Pysäkin ohitse,
ei saa hidastella!
Maisemia ihastellaan
kylläkin myöhemmin.

Mutkainen tie
käy mutkattomaksi.
Edessä viel'
on suoritus, kaksi.

Matka käy,
matka käy jouhevasti.
Mitähän maksaa,
kun ei päämäärää näy?

Elämän verran
takana kilometrejä;
edestä umpikujan
kohtaa vain kerran.

Hitaasti havaitset,
että loppumetreille kesti
tajuta:

tuo on viimeinen pysäkki,
jossa lukee;
Elämä on prosessi.