Jokainen askel kauemmas
tekee elämästäsi valheen.
Silti tunnet sisimmässäsi
pakolliseksi tämänkin vaiheen.
Menomatkalla Fiksulaan
olet jättänyt kaiken taaksesi.
Rakkautesi veit pesulaan;
jätit, etkä pukenut päällesi.
Mukana tuoksu tarttunut,
kuin unelman häivähdys.
Se ei toteutunut,
kun et antanut —
järkesi välähdys.
Hukutit toisen kyyneliin,
koska se on oikein.
Hän tahtoi lähteä niin,
mutta esteenä oli
moraalisi korkein.
Niinpä saat kulkea yksin
unelman häivähdys hiuksissa.
Jokainen löydetty harmaa hius
on uusi päiväsi eksyksissä.
Olet järkevyyden huipulla
joka päivä oikeassa,
mikä ei lämmitä.
Kipuun nukahdat,
tuskaan olet heräämässä.