Aamuisin pukeudun,
avaan verhot.
Käynnistän tutun rutiinin;
pistän muita, koska pelkään.
Hyökkäys on puolustukselle lähisukua:
olen liian herkkä
kohtaamaan maailman
ilman sarkasmipukua.
Aamuisin pukeudun,
avaan verhot.
Johonkin sotkeudun,
haukun kehon.
Ei tunnu enää hyvältä,
olenko kasvanut ulos?
Kaivan itseäni syvältä
pärjätäkseni ilman sarkasmipukua.