Kirjassani Iltahedelmän valossa on 130 runoa. Tutustu kirjaan näiden poimintojen kautta.

 
 

Katsoa / Nähdä

 

Elää nykyisyydelle,
kaikelle uudelle.
Katsoa sisäänpäin,
  olla mahdoton.
  Olla nuori.

  Elää elämää tulevaisuudelle,
ehkäpä tulevaa suudellen.
Katsoa tuimasti eteenpäin.
  Olla ehdoton.
  Keski–ikä.

Elää menneisyydelle,
kokemus ystävänäsi parhaana.
Katsoa taaksepäin.
  Olla onni on.
  Vanhana.

 
  

Kunnes vanhainkodit meidät erottaa

Yksi toista tukeva;
kuin kaksi köynnöstä
syleilyssä.
 
Mikään myrsky tuleva
ei voi meitä erottaa.
Yhdessä voi kaatua,
toisen syliin nukahtaa.
 
Lehdet voivat kuivua,
mutta kämmentemme juuret
eivät irrota,
ettet yksin putoa
 
  milloinkaan.


    

Hyvinvoinnin evakuointi

Tämä on maamme kriisissä;
jokainen pankoon
mitä on pantava likoon.
  Ei tapaturmia viikkoon,
  nyt on vauhtia.

Kun juhlavat valkoiset
purjeet riisutaan,
saadaan rannalle kurjet.
  Metallista tahdonvoimaa,
  ei anneta kuolla.

Kansakunta,
ulkoilmamuseo,
elintason loukku
ja ylivelan koukku …
 Siksi ratkaisu lasten on.

Hätäsuunnitelma,
avattu kirjekuori,
elvytys, suudelma
ja viimeinen huoli.
 Näin myös tilastot kaunistellaan;
 taputetaan seisaallaan.

On mies paikallaan,
eikä ahtaajaa ahdista.
Kuka muu kuin hän
vientilukuja kaunistaa?

Ketkä elää viennistä?
Ketkä voivat pelastautua?
Ahtaaja ei kysele,
ollaan jäljessä.

Ahdinkoon ratkaisu oiva on:
vanhukset lastataan.
Filippiineillä hoiva;
se järjestetään.

Ei vitsejä, ei naurua,
poissa on pelleily.
Tämä on hätäapua,
viimeinen risteily.


     

Hyvä lyhyt elämä

Huono hetki,
huono elämä.
Väärä katse,
väärä valinta.

Minä hymyilin estoitta
ja he valittivat hetkeä väärää.
En halunnut pahoittaa,
enkä jaksanut hymyillä.

Negatiivisuuden voima
hymyn helposti latistaa.
En hymyä ulos enää voinut
väkisin kakistaa.

Siispä hymyttä kuljin
toivoen parempaa elämää.
Elämää lyhyttä
ilman takaisinkelausta.

  

Syntynyt voittajaksi

Kuka nousee,
eikä luovuta?
Kantaa ja tuo puuta,
uskaltaa käyttää omaa luovuutta?

Hän kiven ylös kantaa
ja mäen valloittaa.
Ei saisi pystyä tuohon,
vaan toivo ei vajoa suohon, turha on selittää.

Hän voi olla karhu, voi olla kettu,
jota ei häviämään opetettu.
Hän on syntynyt voittajaksi,
ei vielä lannistettu — lapsi.


Lepattavaa lämpöä

Lepattava toivo,
kuin kynttilä.
Ja näin kaksi astuvat kohti tuntematonta.

Käsi kädessä varjelee,
ettei yhteinen liekki sammu.

Jossakin varmasti kihelmöi syystä,
kun väsynyt yö luovuttaa
ja vuotaa jännitystä.

Tuntea niin syvästi toista tuntematta,
vailla ehtoja ja mitään vaatimatta.
Kuiskaamatta
tällöin hyvästi.

Ei näe tulevaa,
jolloin
vain pettäjä
   ei puheluun vasta.

Lepattavan lämmön
ennen viimaa kylmä tallentaa

ja steariini kyllä sulkee lämmön hetket;
se ottaa kylmän vastaan;

näin kova kuori
   sulkee sisäänsä lastaan.

  

Silloin sinulla on

Satunnaisella risteyksellä satumaiseen hetkeen
(jos on ollut onnekas, mutta onneton),
saatat saavuttaa ja menettää,
mutta ikuistaa hetken tuon.

Saat merkitä hetkessä kaiken,
saat valtaa ajan pysäyttää.
Kun liueta ja olla yhtä tuntuu helpolta,
on irti päästäminen vaikeinta.

Ei ollut mitään ennen hetkeä,
ei ohimennen hetken jälkeenkään.
Mutta ne minuutit,
mitkä saat kokea,
  silloin sinulla on kaikkea!

Nyt saatat tyydyttää himoa banaaneihin luumuilla;
mikäs siinä, niin minä teen.

   Hyvää loppuelämää.


  

Nousta maasta

Kaikki sattuu,
paljon unohtuu.
Aika menee,
eikä tuu.

Paljon vettä,
pyörteet syvät.
Palot pienet, että suuret
taakse jättäytyvät.

Ylös,
lentää;
noustaa maasta:
Feeniks
   on kuoriutumassa!


  

Avaan verhot

Aamuisin pukeudun,
avaan verhot.
Käynnistän tutun rutiinin;
pistän muita, koska pelkään.

Hyökkäys on puolustukselle lähisukua:
olen liian herkkä
kohtaamaan maailman
ilman sarkasmipukua.

Aamuisin pukeudun,
avaan verhot.
Johonkin sotkeudun,
haukun kehon.

Ei tunnu enää hyvältä,
olenko kasvanut ulos?
Kaivan itseäni syvältä
pärjätäkseni ilman sarkasmipukua.